Ihmisen halu uuteen tietoon. .

Ihminen pyrkii hakemaan kokoajan tietoa kaikesta uudesta ja tutkimattomasta. Tällä pyritään saamaan parempi käsitys mailmasta ja univerumista (ja kaikesta mahdollisesta muusta), kehittämään ihmistä ja saamaan valta tiedon avulla. Mutta mitä tapahtuisi ihmiselle skenaariossa jossa kaikki mahdollinen tiedettävä asia olisi tutkittu läpikotaisin eli kaikki tiedettäisiin? Olisiko ihmisrodulla enää päämäärää tällöin? Oliskiko järkeä edes elämälle enää? Kysyn tätä koska eikö ihminen juuri pyri tälläiseen skenaarioon, siihen että tiedettän kaikki mahdollinen? joten miksi pyrimme siihen jos se kerran olisi lopulta saavutettun vain tappio sittenkin. Johtuuko se siitä että tiedon omistaminen ja kerääminen saa meidät tuntemaan itsemme ylivertaisiksi muihin verrattuna? vai jostain muustako, kuten pelkästä tiedonjanosta? Se että tiedän paljon mitä muut eivät tiedä tuntuu minusta kivalta. Sain inspiraation tähän aiheeseen Van Ghoeten näytelmästä jossa tieteilijä Faust janoaa tietoa. Hän tekee sopimuksen Mefistoteleen kanssa jossa Faust saa tietoa Paholaiselta mutta kyllästyttyään tietoon Faust tuhoutuu ja hänen sielunsa päätyy mefistotelelle.