Oikeudenmukainen valtio.

     Vaikka mielipiteeni onkin mahdotonta toteuttaa koska ihminen on ahne olento. Mutta siis oikeudenmukainen valtio kohtelisi kaikkia suurinpiirtein tasa-vertaisesti, ja kaikilla olisi oikeus vaikuttaa yhtä paljon (tarkoittaen sitä että tällähetkellä rikas ihminen voi saada puolelleen monia muita ihmisiä esim. lahjomalla). Tosin ihmisiä ei voida kohdella täysin tasa-vertaisesti koska silloin kaikilta pitäsi vaatia samanverran veroja, antaa samanverran palkkaa (tämä kumoaaisi koulutuksen järkevyyden) ja kaikilta vaadittaisiin saman verran tuloksia töissä.
     siksi oikeudenmukaisen valtion pitäisi osata tehdä kompromisseja joissakin asioissa jotka olisivat mahd. hyviä valintoja. Esim. progressiivinen verotus on mielestäni oikeudenmukaista.

Millainen elämä on hyvää?

    Omasta mielestäni jokaisen järkevän ihmisen (tietysti pitäisi määritellä järkeväkin mutta en nyt tee sitä tässä) tulisi itse tuntea mikä on hänelle hyvää, kuhan se pysyy lakien sallimilla rajoilla (esim, ei aleta tappamaan koska se tuntuu hyvältä elämältä). Monet menevät yleisten hyve-käsitysten mukana. Tälläinen elämä nykyään monissa maissa sisältää perheen hankkimisen, koulutuksen, hyväpalkkaisen työpaikan ja omakotitalon saamisen. Itsekkin menen suurinpiirtein tämän mukana mutta lisään siihen ystävät (tietysti) lemmikin, luonnosta välittämisen, lomailun ja joskus jonkun vähemmän tavallisen tekemisen (lentokoneesta hyppääminen on käynyt mielessä).
    Pitkään eläminen katsotaan myös kuuluvan hyvään elämään mutta itse en välitä siitä niin paljoakaan (ainakaan vielä) toiveeni olisi elää n.70 vuotiaaksi. Mailmassa on sitten ihmisiä jotka vähän ajattelevat toisin kuin massat ja pitävät hyvänä elämänä mm.liitymistä johonkin kulttiin ja varallisuuden lahjoittaminen pois. En tuomitse näitä henkilöitä (vaikka usein heitä huijataan), se on heidän oma elämänsä. Monesti siis hyvä elämä määritetään masoojen mielipiteiden mukaan mutta on niitäkin jotka poikkeavat tästä ainakin jollain tasolla.
 

Mikä on oikein?

   Onko oikein jos valtio valehtelee asiassa jossa totuuden kertominen aiheuttaisi maanlaajuista panikointia? He valehtelevat mutta tekevät sen siksi että ihmishenkiä säästyisi ja kaikki pysyisi normaalina. Omasta mielestäni tälläisessä tapauksessa valehteleminen on hyväksyttävää, entä sinun mielestäsi? Milloin siis tulee raja jolloin tämä valtio ei saisi valehdella (jos se saisi ollenkaan edes. . ), sillä jos hyväksymme että he valehtelevat joskus  niin eikö se anna heille vapaat kädet valhedella muissakin asioissa?
   Entä mikä on oikein tai väärin ylipäätään? keskiajalla suurin osa kristityistä piti ristiretkiä hyvänä asiana joten olivatko he siis olla pahoja silloin jos he tekivät oikena teon omasta mielestään? Onko meillä oikeus tuomita heitä koska varmasti meidätkin tultaisiin tuomitsemaan joistain asioista joita olemme pitäneet hyvinä tekoina nyt. Voidaanko siis puhua ylipäätään joistakin asioista hyvänä koska käsitys siitä mikä on hyvää on muuttunut satoja kertoja ihmisen aikana. tietysti jotkut asiat ovat olleet aina käsityksinä samoja kuten perheen hankkiminen.
  

Väkivaltaviihteen suhde ihmisiin nykyään

     Mielestäni se että mediasta löytyy väkivaltaa melkeinpä koko ajan juontaa juurensa siihen että ihmiset ovat pohjimmiltaan eläimiä jotka ovat saalistaneet tai tapelleet keskenään. Nykyaikana ei tarvitse enää saalistaa joten se tunne jonka olemme saanneet saalistessa on korvattu esim. räiskintäpeleillä, elokuvilla ja tv-ohjelmilla. Nykyään suurin osa ihmisistä on aika varmasti tottunut kaikkeen väkivaltaviihteeseen, vaikkakin löytyy vielä niitä jotka valittavat siitä että mediassa näkyy liikaa väkivaltaa, käsittääkseni nämä ihmiset ovat yleensä hieman vanhempia.
    Tämä johtuu siitä että vielä 50-luvulla mediassa esiintyi hyvin vähän väkivaltaa eivätkä silloin tai sitä ennen syntyneet siis ikinä kerenneet tottua nuoruudessaan väkivaltaviihteeseen, toisinkuin nuoremmat henkilöt. pelaminen tietokonepeleillä vapauttaa mielihyvähormoneja joten siksi ihmiset pelaavat. väkivaltaviihde on myös kulttuurillinen asia, ihmiset katsovat tiettyjä elokuvia ja tv-ohjelmia koska ne ovat muut ovat kehuneet niitä ja niiden katsotaan sellaisia "jonka jokaisen pitäisi nähdä". Pelejä pelaava nuori taas ostaa jonkun pelin koska kaikki muutkin naapuruston lapset pelaavat sitä.
jotkut henkilöt tukahduttavat tunteensa peleihin esim. riidan jälkeen alkamalla pelaamaan räiskintäpeliä, itse en ole tehnt tätä mutta en pidä sitä kovin outona asiana, aina se voittaa tavaroiden rikkomisen tai lähibaariin menemisen.
  

man controls robotic hand with mind

video löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/results?search_query=man+controls+robotic+hand+with+mind&aq=0

Video liitty Mind Body ongelmaan josta kirjoitin jo. Se selvästi puoltaa tieteellistä käsitystä jonka mukaan mieili koostuu sähköisistä impulsseista. Tämä johtuu siitä että mies ohjailee sähköistä laitetta joka on kiinnitetty miehen amputoituun käteen. laite toimii säjköisesti joten miehen on ilmeisen pakko ohajata sitä impulsseilla. Tälläiset videot saavat minut kääntymään sähköisten impulssien puolelle koska jos mieli olisi aineeton  niin eihän sillä voisi silloin ohjata tätä lisäesinettä kehossa. Pakko muuten sanoa videosta että juontaja kuulostaa Kermit-sammakolta todella paljon!

Ihmisen halu uuteen tietoon. .

Ihminen pyrkii hakemaan kokoajan tietoa kaikesta uudesta ja tutkimattomasta. Tällä pyritään saamaan parempi käsitys mailmasta ja univerumista (ja kaikesta mahdollisesta muusta), kehittämään ihmistä ja saamaan valta tiedon avulla. Mutta mitä tapahtuisi ihmiselle skenaariossa jossa kaikki mahdollinen tiedettävä asia olisi tutkittu läpikotaisin eli kaikki tiedettäisiin? Olisiko ihmisrodulla enää päämäärää tällöin? Oliskiko järkeä edes elämälle enää? Kysyn tätä koska eikö ihminen juuri pyri tälläiseen skenaarioon, siihen että tiedettän kaikki mahdollinen? joten miksi pyrimme siihen jos se kerran olisi lopulta saavutettun vain tappio sittenkin. Johtuuko se siitä että tiedon omistaminen ja kerääminen saa meidät tuntemaan itsemme ylivertaisiksi muihin verrattuna? vai jostain muustako, kuten pelkästä tiedonjanosta? Se että tiedän paljon mitä muut eivät tiedä tuntuu minusta kivalta. Sain inspiraation tähän aiheeseen Van Ghoeten näytelmästä jossa tieteilijä Faust janoaa tietoa. Hän tekee sopimuksen Mefistoteleen kanssa jossa Faust saa tietoa Paholaiselta mutta kyllästyttyään tietoon Faust tuhoutuu ja hänen sielunsa päätyy mefistotelelle.

Ovatko ihminen ja kone aivan erillaisia?

Mielestäni ihmisen ja koneen välillä oleva kuilu pieneeen aina tekniikan kehittyessä. Jos ihmisten ajatuksetkin ovat sähköisiä impulsseja niin emmehän silloin eroa hirveästi koneista jotka toimivat sähköisesti (vaikka tiedän että käytännössä toimivat erillailla). Tunteisiin vetoaminen on monien ihmisten kilpenä mutta eiväthän tunteetkaan ole muuta kuin hormoneja aivoissamme. . ja mitä tapahtuu jos tietokoneet kehitettäisiin tekemään itsenäisiä päätöksiä niinkuin ihmiset ja ehkä jopa tuntemaan? vosimmeko silloin edes erottaa enää ihmisen ja koneen merkityksen (muuten kuin ulkoisesti). Jos koneista tulee ajattelevia olentoja niin eikö heillä ole silloin yhtä suuri oikeus elämään? Tämä teema esiintyy monissa elokuvissa kuten terminaattorissa. Tosin näissä elokuvissa koneet esitetään julmina tappokoneilla. Omasta mielestäni tilanne voisi olla aivan toinen ja koneet saattaisivatkin olla jahdattuna paniikkin menneiden ihmisten takia. Tälläinen skenaario on vielä kaukana tulevaisuudessa jos sitä ikinä tulee olemaankaan (tosin Yhdysvaltojen armeija on jo alkanut suunnitella papereilla robotteja jotka tekisivät itsenäisiä päätöksiä).